INTERNATIONAL IKIAIKA FEST 2018

 Virtasalmi, FINLAND

 

Ilmatar Instituutin NeoNoo Ulkoilmateatteri syntyi: rakkaudesta Virtasalmeen, rakkaudesta muinaiskulttuureihin ja niiden teatteri- ja tanssirituaaleihin ja muihin taiteellisiin traditioihin ja erityisesti japanilaiseen 600-vuottavanhaan Noo teatteriin. Se syntyi myös: rakkaudesta Kalevalaan ja suomalisten rikkaaseen suulliseen runonlaulu historiaan, rakkaudesta luovuuteen, intuition voimaan ja henkisiin arvoihin, jotka antavat elämälle merkityksen ja tarkoituksen, joita ilman elämä on tyhjää ja pinnallista materiaisen hyvän tavoittelemista. Mutta ennen kaikkea Ilmatar Instituutti ja NeoNoo Ulkoilmateatteri on luotu taiteiden (kirjallisten, visuaalisten taiteiden ja teatterin ja tanssin) meditatiiviseen ilmaisuun.

Ilmatar Instituutin NeoNoo Ulkoilmateatterin valmistuttua kansainvälisten muinaiskulttuurien kohtauspaikkana, International IKIAIKA Fest toteutuminen mahdollistui vihdoinkin heinäkuussa 2018.  Sen toteutuminen oli mahdollista suunnittelija ja rakennusmestari Heikki Vihavaisen suunnittelusta ja talkootyöstä. Liikemies Erkki Lapin kokoamista talkoolaisista ja heidän talkootyöstään. Muut talkoolaiset pistivät myös kortensa kekoon. Erkki Lapin ja Heikki Vihavaisen saamat materiaaliset lahjoitukset ovat myös tärkeää mainita.

Valmistuminen oli siis mahdollista, ei vain Ilmatar instituutin maksimaalisesta rahoituksesta, vaan myös siitä yhteishengestä, joka inspiroi talkoolaisia tulemaan mukaan ja lahjottajia antamaan panoksensa. Lisaksi kansainvälisesti tunnettu taitelija Natsag Gankhyuag maalasi kauniin traditionaalisen männyn teatterilavan takaseinälle. Petri Lappi vaimonsa Tatjanan kanssa valmisti ja laittoi paikalleen NeoNoo

Ulkoilmateatterin metallista leikatun koristeellisen nimikyltin, joka piti laitta korkealle teatterilavan yläpuolelle. Kun hän toi tullessaan ulkokuntalaisia vieraita, hän sanoi ylpeänä esittelevänsä ”omaa upeaa teatteriamme.” Olin todella liikuttunut siitä, että hän talkoita tehdessään koki teatterin paikkauntalaisten omaksi teatteriksi! Yhteishengen sytyttäminen on kestänyt vuosia, mutta se on alkanut toimia, luoden tunteen kaikkien tekijöiden yhteisyyden ja positiivisen ylpeyden tunteesta.

Alkaa olla selvää käytännössä, mitä Thick Nhat Hanh tarkoitta termillä ”interbeing.” Ilmatar instituutin ja teatterin kautta halusin tuoda takaisin toisen maailman sodan jälkeen kokemani talkoo-ja yhteishengen, jonka koin niin voimakkaana lapsuuteni kesinä Virtasalmella ollessani. Oikeastaan sanonta ”we are all one” on yksi tärkeimmistä päämääristäni Virtasalmen yhteishengen suhteen. Ensi askeleet ovat täten alkaneet toteutua, ei vain yhteisön, vaan myös minun tietoisuudessani.

Tämä Noo–tyylinen teatteri rakenteena ei ole ainoastaan ainutlaatuinen Suomessa vaan koko Euroopassa. Tässä kuvajournalistisessa raportissa keskitytään Terapeuttisen Noo Teatterin menetelmien esittelyyn ja analysointiin.

Ensin esitellään avajaisten 7.7. japanilais-inspiroidut esitykset: niin kyogen-tyylinen koomillinen interludin kuin runovinjettien esitykset, joista molemmat ovat esimerkkejä Terapeuttisen Noo Teatterin monimuotoista metodeista. Viimeisenä esitetty Kalevalasta dramatisoitu Pohjan Neidon teatteri 28 ja 29 7. esitykset saavat tässä raportissa erityisen huomion. BoBo Jazz konserttia, sekä lahjakkaan muusikko Jenni Hanikan soolokonserttia ei tässä esitellä, koska ne eivät, huolimatta menestyksellisistä ja todella mielenkiintoisista muinaismusiikkeihin juurtuvista esityksistään, olleet suoraan Japanin kulttuurin ja teatterin inspiroimia, jotka ovat tämän artikkelin erityskohteena.

Mr. Hidegi Okawa avasi teatterin virallisesti leikkaamalla nauhan (kuva yllä). Hän avasi sen, ei vain Misawan edustajana ja ensimmäisen puutavaran lahjoittajana, vaan myös Japanin tärkeänä edustajana, onhan teatteri saanut inspiraationsa suoraan yli 600-vuotta vanhasta japanilaisesta Noo teatterista. Muut avaajat olivat vt. Pieksämäen kaupungin johtaja Ulla Nykänen, teatterin suunnittelija Heikki Vihavainen ja paikallinen liikemies Erkki Lappi ja Ilmatar Instituutin ja sen yhteydessä toimivan teatterin perustaja, FT. & KT Sirkku M. Sky Hiltunen.

Avajaisten tärkeyttä ei voida aliarvioida, onhan tätä teatterin rakentamisprojektia jatkunut jo lähes kymmenen vuotta. Erikoisesti jos otamme huomioon sen pitkän maapalstan etsimisjakson, sen hyväksymistä ensin Pieksämäen kaupungin päätöselimissä, sen jälkeen pitkähköä naapureiden hyväksymisjaksoaja sekä uuden kaavan valmistumista. Niihin kaikkiin alkuvalmisteluihin meni noin kolme vuotta.

Mr.  Ogawa yllätti yleisön mielenkiintoisella puheellaan, jonka Sirkku Sky käänsi suomeksi. Kaupunginjohtaja Ulla Nykänen puhui Ilmatar Instituutin historiasta, Sirkku Sky syvistä tunteista ja aktiivisuudesta Virtasalmea kohtaan ja juuri hänen aktiivisuutensa johdosta saamastaan Virtasalmen kesäasukas 2001 palkinnosta. Tohtori Sirkku Sky kertoi lisää motiivistaan teatterin sijoittamisesta juuri Virtasalmelle ainoana vaihtoehtona. Sitä on todella kyseenalaistettu eristyneen ja Helsingistä niin kaukaisen sijaintinsa vuoksi. Onhan Virtasalmi hänen isänsä syntymäpaikka ja hänen lapsuutensa kesien muistorikas maalais- ja juurimaisema.

Thick Nhat Hahn’s ”the art of mindful living” ei keskity meditatiiviseen istumiseen, vaan korostaa jokapäiväisten askareitten meditatiivista paneutumista ja tietoisuuden tuomista jokaiseen nykyhetkeen. SohKiDo – transperoonallisen luovuuden tie – kohdistuu taiteiden ilmaisuun meditaation kautta keskittyen ”tässä ja nyt tietoisuuteen.” Terapeuttinen Noo Teatteri, joka on teatterin tärkein meditatiivinen ilmaisu muoto, korostaa meditatiivista liikuntaa, resitaatiota ja musiikin tekemistä harjoitusten ja esitysten aikana.

Sirkku Sky demonstroi kehittämänsä Terapeuttisen Noo Teatterin menetelmän perusliikemuotoja: kihon-no-kataa, meditatiivisia liikemuotoja, jotka ovat osa sen ilmaisullisen näyttelemisen perusopetusta (kuva yllä).

Terapeuttinen Noo Teatteri menetelmä koostuu erikoisen musiikin, naamioiden ja eleganttien, yksinkertaisten tai loisteliaiden pukujen käytöstä. Meditatiivisten liikemuotojen (kata) ilmaisullinen päämäärä on ennen kaikkea opettaa tanssija/näyttelijälle miten hengitys on kaiken perusta, ja miten Chi-energiaa projisoidaan ja miten tanssi on hiljentynyttä liikemeditaatiota ihan niin kuin kävely meditaatiokin.  

”The art of mindful living” on Thick Nhat Hahn’in luomus, joka tarkoittaa sitä, että elämme meditatiivisesti kaikessa mihin ryhdymme, oli se sitten syömistä tai joka päiväistä työn tekoamme. Täten näyttelijän aktiivisen mielen pysähtyminen ja tietoisuuden siirtäminen aivojen jatkuvasta rupattelusta tietosiuuteen vain siitä hetkestä ja kehon liikkeistä, on yksi olennaisimmista Terapeuttisen Noo Teatterin päämääristä. Samalla kuitenkin, kun tanssija onnistuneesti pystyy täten tietoisuutensa kohdistamiseen siihen hetkeen ja kehoonsa, mahdollistaa se myös yleisön kokemaan sisäisen rauhan tunteen ja täten sen terapeuttisen vaikutuksen.

Kihon no kata demonstraationsa aikana Sirkku Sky koki syvästi yleisön täyden hiljaisuuden, joka ehkä syntyi täysin tiedostamattomalla tavalla, mutta se on esimakua hidastettujen ja meditatiivisten liikemuotojen rauhoittavasta vaikutuksesta.  Jatkossa esittelen kolme monista Terapeuttisen Noo Teatterin käyttämistä menemistä. Kaikkien seuraavien Terapeuttisen Noo Teatterin esitysten ja näytelmän dramatisointi, ohjaus, koreografia, ja puvustus oli Sirkku M. Sky Hiltusen käsialaa.

Menetelmä I: KYOGEN-TYYLINEN INTERLUUDI

Kyogen-tyylisen koomisen interludin mimeettinen esitys oli yksi esimerkki lukemattomista terapeuttisen Noo Teatteri menetelmistäni (kuva yllä). Traditionaalinen japanilainen Noo teatteri on esittänyt koomista kyogen teatteria keventävänä välipalana vakavamman Noo teatterin esitysten ohella.

Valitsemani yksinkertainen juoni on yksi klassisia kyogen juonia suomalaisena variaationa. Mietin pitkään, miten saisin siihen osallistumaan paikkakuntalaisia henkilöitä, joilla ei välttämättä tarvinnut olla mitään aikaisempaa teatterikokemusta, koska siten voisin innostaa muita paikkakuntalaisia osallistumaan tämän täysin uuden ja erilaisen (ja ehkä vähän pelottavammankin) teatterin tekoon.

Viime kesänä keksinkin sitten, että pyydän Heikki Vihavaista, teatterin suunnittelijaa siihen isännän osaan ja Erkki Lappia, paikallista menestyksellistä liikemiestä, siihen höylin ja ilmaisullisesti monimuotoisen palvelijan osaan, koska heidän omat persoonansa niihin osiin ovat jo erittäin nappiin osuvia ilman että mitään varsinaista näyttelemistä niihin tarvitaan. Täytyihän heitä siihen lämmitellä aika kauan ennekuin he vihdoin innostuivat ja lupautuivat.

Isäntä: Heikki Vihavainen

Palvelija: Erkki Lappi

Muusikko: Jenni Hanikka

• Heidän lupauduttuaan, etsin sopivaa juonta
• Tutkin omistamiani Kyogen näytelmiä ja löysin yksinkertaisen juonen
• Kehittelimme yhdessä sen juonen yksityiskohtia, joihin molemmat tekivätkin aktiivisia ehdotuksia, joista osa hyväksyttiin.
• Päätin naamioiden käytöstä: Isännällä annettiin naamio, koska se auttoi ei vain henkilöhahmon luomisessa, vaan myös vapautti kokemattoman esiintyjän turhista paineista. Sen sijaan palvelijalle ei annettu naamiota, koska hän oli tottunut esiintymään puhujana ja liikemiehenä toisten edessä ja oli vapaa turhista jännitteitä. Sen lisäksi hänen oma persoonallisen tyylinsä sopi hyvin hänen osaansa ilman naamiota.
• Isännän naamion käytön kanssa tehtiin harjoitus. Olennainen osa metodia on se, että Vihreässä huoneessa laitetaan naamio ja peruukki suuren peilin edessä. Ensin seisotaan peilin edessä omana itsenä puvustettuna, sitten valmistutaan muodonmuutokseen kunnioittaen naamiota ennekuin se asetetaan kasvoille ja sitten katsotaan peilistä ja kokeillaan naamion luomaa uutta henkilöhahmoa.
• Viime hetkellä tuotiin ensimmäiseen harjoitukseen muusikko, Jenni Hanikka, joka kokeili rumpujen käyttöä koomisen ilmaisun korostamiseen. Se epäonnistui sekä muusikon että ohjaajan mielestä.
• Ohjaajan keskusteli muusikon kanssa rumpujen käytöstä. Molemman kyseenalaistivat rumpujen käytön, koska muusikolla, huolimatta runsaasta puhallinten koulutuksesta, ei ole minkäänlaista rumpujen koulutusta, ja hän koki itsessä kiusaantuneeksi niitä käyttäessään.
• Muusi9kko ehdotti ratkaisuksi omaan äänensä musikaalista improvisointia, niin laulullisesti kuin äänitehosteita käyttäen. Ehdotus oli todella erittäin luova ja otin sen ohjaajana riemuiten vastaa. Koska tiesin että muusikko oli ainutlaatuisen lahjakas ja luova uskoin hänen ehdotuksensa toimivan erittäin hyvin.
• Vain yksi harjoitus muusikon kanssa todisti, että harjoitusten käyttäminen esiintyjille, jotka esiintyvät omina itsenään, olisi ollut todella tarpeetonta ja ehkä haitallistakin.
• Jennin mestarillinen äänenkäyttö loi upean ja hienon raamin esitykselle tehostaen ja tuoden sen koomisuuden monikertaisesti esille ja täten luoden esityksen, joka vahvasti tuki Erkin ja Heikin suorituksia ja suuresti ilahdutti yleisöä (kuva alla).

 

Menetelmä II: RUNOVINJETIT

Minä Olen Tuuli – runo ja tanssi Tuula Kähkönen ja

Minä Olen Minä – Runo ja tanssi Raisa Nieminen

Muusikko ja laulaja –  Jenni Hanikka

• Tuula Kähkönen valitsi Indonesialaisen naisen naamion. Raisa Nieminen (kuva yllä) valitsi klovnin naamion.
• Sitten molemmat kirjoittivat runon naamion henkilöhahmosta
• Runot editoitiin
• Ohjaajan tapaaminen Jennin kanssa 2017 ja kokeilu eri tyylisten runojen niin resitaatiosta kuin instrumentista
• Kihon no kata harjoituksia aloitettiin ja jatkettiin ilman runoa viikoittain n. 5 kertaa 2017
• Kihon no kata harjoituksia jatkettiin toukokuussa 2018
• Kesäkuun lopussa alettiin pistää runoa ja kataa yhteen
• Naamion kiinnitys testataan. Vain naamio on päällä kenraaliharjoituksissa. Vihreän huoneen rituaali käydään läpi naamioiden kiinnityksen ja kunnioituksen vuoksi.
• Liukuoven käyttöä harjoitellaan siten, ettei yleisö näe kuka avaa tai sulkee.
• Jenni Hanikan kanssa harjoitukset, joissa hänen resitaatio tyylinsä kuin musiikillinenkin valintansa osuivat heti nappiin.
• Henkilöhahmojen erilaisuus saneli erilaisen perustanssimuotojen käytön. Tuula käytti traditionaalisia tanssimuotoja. Raisalle annettiin vapaus tuoda klovnin vaatimaa koomisuutta ja vapautta improvisoida liikemuodot.
• Koska meditatiivinen työskentely oli molemmille uutta, tämä prosessi vaati aikaa ja liikkeiden meditatiivisuuden, hengityksen ja Chin kokemista,

Avajaisten lopuksi Ilmatar Instituutti kiitti Heikki Vihavaista ja Erkki Lappia erikoisella plakaatilla joka kiinnitettiin myöhemmin teatterin ulkoseinään. Virtasalmi Yhdistys ojensi ikebana-inspiroidun kauniin kukka- asetelman Sirkku Skylle, joka ojensi kiitokseksi Jennille, Raisalle ja Tuulalle kauniit paikallisesti valmistetut pääseppeleet (kuva alla). Ilmatar Instituutti kiitti kaikkia avajaisiin osallistujia ja erikoisesti kaikkia puhujia ja esiintyjiä, joiden ansiosta kauan odotetusta tilauudesta tuli todellinen menestys.

 

Menetelmä III: NÄYTELMÄ –  POHJAN NEITO

Pohjan Neito on Kalevalan inspiroima NeoNoo näytelmä, Sirkku Sky dramatisoima ja ohjaama. Hän loi myös koreografian ja puvusti näytelmän. Pohjan Neito on ensimmäinen näytelmä, jonka Sirkku Sky ohjasi Suomessa käyttäen Terapeuttisen Noo Teatterin näytelmä-menetelmää.

Suunnaton haaste on siinä, että hän asuu talvet Washington DC:ssa ja vain kesät Suomessa. Joten hänen mahdollisuutensa verkostoitua, kouluttaa ja ohjata näytelmiä vuoden ja talven mittaan ovat olemattomat. Keväällä 2018 oli tarkoitus, että hän itse esittäisi pääosaa ja toisi tulessaan teini-ikäisen kummityttönsä Markan (taiteilija Natsag Ganhyuagin tytär), joka esittäisi kurkea. Kuumuuden ja siitä seuranneiden terveysongelmien takia, ei Sirkku Sky itse esiintynyt näytelmässä ollenkaan. Marka esitti pääosaa Pohjan Neitona. Viime tingassa ohjaaja löysi, kiitos muusikko Jenni Hanikan, nuoren mies näyttelijän Sampan, joka tuli esittämään Väinämöistä. Kurjen osaan vihdoin saatiin paikallinen koominen kyky Raisa.

Pohjan Neito – Marka Gankhyuag (kuva yllä)

Väinämöinen – Samppa Heikkinen (kuva yllä)

Kurki – Raisa Nieminen (kuva yllä)

Muusikot ja runonlaulajat – Jenni hanikka ja Hanna Järvi (kuva yllä)

• Kaksi viikkoa oli harjoitus aikaa ennen ensi –iltaa. Kihon- no- kata oli koreografian perustana.
• Marka oli jo osallistunut 4-vuotiaana Terapeuttisen Noo Teatterin Marjatta esitykseen, esittäen pikkupoikaa, joten tanssimuodot eivät olleet hänelle täysin uusia. (Traditionaalisessa Noo Teatterissa sukupuoli ei määrää roolihahmoja).
• Sampalle tanssimuodot olivat uusia ja ensimmäinen viikko käytettiin erityisesti hänen tanssiharjoituksiinsa. Myös Marka osallistui harjoituksiin, joissa määriteltiin myös näyttämö asemat.
• Ohjaus kohdistui täten koreografiaan, asemien paikallistamiseen ja sisään – ja ulostulon tekniseen harjoittamiseen. Sen sijaan että hashi gakariin (silta) edessä olisi ollut traditionaalinen silkkiverho, joka nostetaan bambusauvoilla ylös näyttelijöiden astuessa näyttämölle, liukuovea käytettiin dramaattisesti niin sisään kuin ulostuloon siten, että näyttelijä avasi liukuoven seisten piilossa sen takana siten, ettei yleisö häntä nähnyt. Sitten astuen hitaasti oviaukkoon ja vähitellen tanssien sillalle ja näyttämölle. Liukuovi, Heikin ehdottamana ja tekemänä, osoittautui täten todella briljantiksi ratkaisuksi, koska se tekee näyttämölle astumisen vielä dramaattisemmaksi kuin verhojen kautta.
• Erittäin tärkeää osaa näyttelemisessä tai tansseissa esitti ”porjective imagination” eli projisoitu mielikuvitus, yksi Sirkku Skyn kehittämistä ja määrittelemistä transperoonallisen psykologian termeistä Zeamin, Noo teatterin luojan, inspiroimana.
• Musiikin harjoitukset aloitettiin vain viikkoa ennen ensi-iltaa. Jenni Hanikka ja Hanna Järvi toivat esitykseen traditionaalisen runonlaulun (jonka jo usein ennen käyttämänsä perussävelet ohjaaja esitti heille improvisoinnin pohjaksi), He käyttivät kiinalaisia ja muita eksoottisia puhallin ja jousi soittimia, improvisoiden ohjaajan toiveiden mukaisesti cresendoja dramaattisuuden lisäämiseksi. Molempien musikaalinen erikoislahjakkuus ja kyky improvisoida muuntaen tarvittaessa volyymiä ja tempoa sekä kokeillen eri instrumentteja ilmaisemaan henkilöhahmojen erikoisluonteita oli todella mestarillista ja äärettömän kaunista.
• Traditionaalinen Noo teatteri käyttää rajoitetusti minimaanlista näyttämötarpeistoa. Pohjan Neidossa projisoidun mielikuvituksen ainoana fyysisenä rekvisiittana oli viuhka, joka kuuluu olennaisena osana kihon no kataa. Sitä käytetään kuvaannollisesti ilmaisemaan vain vihjeellisesti esineitä, joita ei näyttämöllä suoranaisesti nähdä ollenkaan. Sen lisäksi musiikki tukee mielikuvitukseen vetoavaa projisointia, kuten viuhka ruoskana reessä hevosta ajettaessa. Sen lisäksi musiikki luo kuvaa ruoskan äänikuvioista.
• Oli todella uusi kokeilu ohjaajalle valmistaa esitys kahdessa viikossa, mutta se onnistui erittäin hyvin vähäisten henkilöhahmojen ja ohjaukseen käytettyjen Terapeuttisen Noo Teatterin selkeiden rajoitusten vuoksi.
• Ennen esityksiä ohjaaja kertoi erilaisesta tyylistä, joka perustuu yksinkertaisuuteen ja meditatiiviseen läsnäoloon tanssijoiden esityksissä. Selittäen myös mitä on Terapeuttinen Noo Teatteri ja esitellen erityisesti projisoidun mielikuvitus-tekniikan käytöstä ja omista Zeamin tutkimuksistaan ja transperoonallisen psykologian terminologiasta.

Kun neljän näytöksen jälkeen ohjaaja kyseli kaikilta yleisön jäseniltä kommentteja, vaikka vain yhtä sanaa, oli vastaukset kaiken kaikkiaan mitä positiivisemmat, joita voin vain mainita muutamia omin sanoin. Esimerkiksi: Näyttämö ja sen ympäristö ovat erittäin harmoninen kokonaisuutena, luoden rauhoittavan ilmapiirin.

Esitys oli yksinkertaisuudessaan vaikuttava ja luova ja aktivoi mielikuvituksen. Mitä useammin sen näin, sitä syvemmin sen koin (oltuaan ensin lipunmyyjä talkoolainen, palasi katsomaan esitystä toista kertaa). Vaikuttava ja erilainen. Mielenkiintoinen ja mieltä aktivoiva. Erityisen monet kommentoivat luovan mielikuvituksen kiinnostavuudesta, vaikuttavuudesta ja erikoislaatuisesta ja vaikuttavasta yksinkertaisuudesta.

Ohjaajana kokemus oli mitä riemastuttavin jättäen luovuudella paljon tilaa, olihan näytelmä tehty nykyisessä muodossaan ensimmäistä kertaa suomeksi ja Suomessa.

Ensi kesän heinäkuuta jo suunnitellaan teemana Amerikan intiaanit. Ainon transperoonallisen ja yllättävä dramatisointi Kalevalasta on myös suunnitteilla. Siihen etsitään parhaillaan näyttelijöitä, jotka olisivat kiinnostuneita tarvittavasta meditatiivisesta tanssikoulutuksesta.

Henkisen tien kulkeminen on täynnä haasteita, mutta ennen kaikkea suurta iloa, rakkautta ja uskoa tulevaisuuteen. Näin vuosien hetkittäin todella haasteellinen NeoNoo Ulkoilmateatterin tekeminen vaati kaikkea edellä mainituista, jotta sen valmistumisen jatkaminen onnistui suurista haasteista ja vastoinkäymisistä riippumatta ja huolimatta. 

Kaiken keskellä luovuuden kokeminen sekä tietoisuuden palauttaminen tässä hetkessä elämiseen ja ilon siemenen löytäminen syvältä olemuksesta vahvistivat päämäärätietoisuuden löytymistä ja uskoa teatterin lopulliseen valmistumiseen. Suunnaton riemu ja kiitollisuus kaikkia osallistujia kohtaan täyttävät minun sydämeni ja antaa voimaa International IKIAIKA FESTin 2019 valmistelemista kaikista taloudellisista haasteista huolimatta.