Ilmatar Instituutti

“Ilmatar” on kave, luonnotar ja luova henkiolento. Yksi kaikkein mahtavimmista luovuuden metaforista Suomen mytologisessa Kalevala epookissa.

Ilmatar Instituutti on perustettu taiteellisen luovuuden kansainväliseksi kohtauspaikaksi. SohKiDo® – Instituutin transpersoonallisen luovuuden tie –  koostuu eri taidemuotojen, kuten visuaalisten taiteiden, teatterin ja draaman, tanssin musiikin sekä runouden, meditatiivisen ja luovan ilmaisun tai niiden terapeuttisen käytön koulutuksesta luentojen, workshopien, tapahtumien sekä retriittien muodoissa.

Ilmatar Instituutin NeoNoo Ulkoilmateatteri on luotu muinaiskulttuurien ja esitystaiteiden kansainväliseksi kohtauspaikaksi.

 IKIAIKA FESTin 2023 ohjelmassa on Kanteleinen -yhtyeen ja Jenni Hanikan konsertit sekä yleisön toivomuksesta uusintaversio Aino-näytelmästä.

Videokooste kesän 2019 International IKIAIKA FESTistä.

Katkelma Kalevalasta dramatisoidun Aino-näytelmän esityksestä Virtasalmella NeoNoo Ulkoilmateatterissa 28.7.2019. Esityksen dramatitointi, ohjaus, koreografia ja puvustus Sirkku Sky Hiltunen. Esiintyjät Ella Effendy, Marjo Vartela ja Niilo Remes. Musiikki ja laulu Jenni Hanikka.

Native Pride Dancer Avajais-Pow Wow -esityksessä 5.7.2019 Virtasalmen NeoNoo Ulkoilmateatterissa.

Kuvattu NeoNoo Ulkoilmateatterin avajaisissa 7.7.2018. © Ilmatar Instituutti (kuvaus&editointi Tero Eloranta/Prodictum).

YLEISÖPALAUTETTA:

Miljöö oli vaikuttava – luonnonmateriaaleja tyylikkäästi ja pelkistetysti kaikissa rakenteissa. Selkeä, tiivis kokonaisuus.

 

Puvustus oli yksinkertaisen tyylikäs, taidokas ja yhtenäinen.

 

Musiikki kuulosti tutun suomalaiselta ja samalla japanilaislta. Muusikot olivat taitavia ja vähäeleisen ilmeikkäitä, näyttelijät niin ikään. Muusikoiden käyttö vuorosanojen esittäjänä oli hyvä idea. Siksi naamiotkin puolustivat paikkaansa, vaikka niiden käyttö tuntui meille vähän vieraalta, kun emme ole tällaista teatteria ennen katsoneet.

 

Esityksessä yhdistyi hienosti perinteinen suomalainen kansantarusto ja japanilainen teatteri. Sitä oli helppo seurata ja siihen upposi – ei ollut liikaa henkilöitä, rekvisiittaa tai juonenkäänteitä, vaan katsoja pystyi keskittymään rauhassa, ja hänen mielikuvitukselleen jäi tilaa. Silti kokemus oli intensiivinen, eikä ajatus lähtenyt harhailemaan. Jos ei olisi tiennyt, ei olisi arvannut, miten lyhyessä ajassa esitys oli rakennettu.

 

Ennakkoinfona esityksestä olin nähnyt vain yhden jutun Pieksämäen lehdessä, eli oikein emme tienneet, mitä odottaa. Ihan niin korkealentoista tämä ei ollut, kuin olin ajatellut, mutta ei ihan perinteistä suomalaista komediallista kesäteatteriakaan. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, mitä ensi kesänä tulee.

 

Lämpimin kiitoksin,

Annukka ja Arska